Shiialaisuuden perusteita kansantajuisesti – prof. Najafin

Kirjoitus on keskustelumuistio Iranin Mashhadin Al-Mustafa yliopistossa  käymästäni keskustelusta, jossa professori Alhoda Najafin halusi vääntää minulle rautalangasta, mistä shiialaisuudessa on kyse. Muistioni voi olla hyödyksi niille, jotka yrittävät ymmärtää shiialaisuuden ja sunnilaisuuden eroja.

Puhuttaessa imaameista shiialaisessa kontekstissa on oltava tarkkana, mitä imaamilla tarkoitetaan. Shiiat uskovat, että profeetta Muhammedia seurasi kaksitoista imaamia, joilla oli erityinen kyky ymmärtää uskontoa ja välittää tämä ymmärrys ihmisille. Imaami, joka johtaa perjantairukousta tai saarnaa moskeijassa on ns. seurakuntaimaami. Saarnaava seurakuntaimaami on shiialaisuudessa yleensä normaalia muslimia oppineempi, mutta hänellä ei tietenkään ole ensimmäiseen kahteentoista imaamiin verrattavaa ainutlaatuista asemaa.

Shiiojen kahtatoista imaamia voisi verrata kristillisen kirkon apostoleihin, joskin shiialaisen uskon mukaan imaamit seurasivat toinen toisiaan 250 vuotta kestäneen ajanjakson aikana. Tänä aikana kehittyi islamissa historiallinen ymmärrys siitä, kuinka Koraania tulkitaan. 250 vuoden aikana laadittu oppi on sovellettavissa myös muina aikoina. Professori Najafin vakuuttaa, että shiialaisuuden traditio on dokumentoitu hyvin kirjallisiksi lähteiksi.

Historian aikana shiialaiset olivat toisinaan hallitsijoina ja toisinaan elivät muiden hallinnan alaisuudessa. Sunnilainen diskurssi on kuitenkin dominoinut keskustelua, ja siksi shiialaisuus on jäänyt islamin historiankirjoituksessa vähemmälle huomiolle. Toisaalta tämä kuuluu shiialaisuun luonteeseen. Imaami Alikaan (joka on shiiojen hyväksymä ensimmäinen imaami) ei ollut aikanaan kuuluisa mies. Shiiat uskovat kuitenkin, että shiialainen argumentaatio pohjautuu suoraan profeetta Muhammediin ja on siksi oikeassa.

Islamin lähteet voidaan jakaa kahteen osaan, jotka ovat: Koraani ja perimätieto eli haditit. Shiialaisten hadit-kokoelmat poikkeavat kuitenkin sunnilaisten kokoelmista. Shiiojen keskeisimmät lähteet Koraanin lisäksi ovat 1) Al-Kafi (Kafi)2) Al-Faqih (Man la Yazaraul Faki ), 3) Al-Estibsar ja 4) Al-Attahzib (Tazeeb). Haditit eivät koskaan ole itsenäisiä suhteessa Koraaniin.

Professori Najafin mukaan shiialainen tulkintaperinne poikkeaa monoliittisesta sunnilaisesta tulkinnasta avoimuudellaan. Sunnilainen Koraanin tulkinta ei ole perinteisesti osannut logiikan avulla etsiä oikeutusta uskomuksille. Tällainen Koraanin tulkinta on tullut sunnilaisuuteen vasta modernina aikana. Koraani ja haditit ovat sääntöjä kaikille ajoille, mutta ne ovat varsin yleisiä sääntöjä. Tekstejä pitää tulkita ja soveltaa. Shiialaisuus etsii oikeutusta tekstien välisistä suhteista, mutta myös ympäröivästä ajasta.

Fatwa (uskonnollinen lausuma/määräys) ei voi olla ristiriidassa Koraanin kanssa ja viitattu haditin täytyy olla luotettava ja looginen. Fatwoja antavan Koraanin tulkitsijan tulee olla riittävän kielitaitoinen, hänen tulee ymmärtää pyhän tekstin logiikka ja olla myös tietoinen loogisista säännöistä, joiden mukaan uskomuksia voi oikeuttaa.

Fatwoja on kahdenlaisia: 1) sosiaalisia fatwoja ja 2) yksityisiä fatwoja. Suurin osa fatwoista pitää yhtä eikä ole olemassa uniikkeja toisista fatwoista riippumattomia fatwoja. Joiskus annetut fatwat eivät kuitenkaan ole täysin linjassa keskenään. Tällöin shiia-muslimia kehotetaan seuraamaan kaikkein oppineimman henkilön antamaa fatwaa. Professorin puheessa ajatus ”kaikkein oppineimman seuraamisesta” tuli vastaan useamman kerran. Kun kysyin, että eikö kuitenkin aina ole olemassa vain yksi ”kaikkein” oppinein. Professorin vastaus tähän kysymykseen oli varsin pluralistinen; toinen opettaja voi olla kaikkein oppinein toiselle ja toinen toiselle. Professorin mukaan oppineiden välille on mahdoton tehdä eroa oppineisuuden määrässä. Tällöin kukin shiia seuraa sitä oppinutta, jonka näkee itse omassa kontekstissaan ”sopivampana”.

Islamilainen lakitulkinta on elänyt historiassa tiettyjä vaiheita, jotka auttavat ymmärtämään koulukuntien eroja. Alkuislamissa teksti tulkittiin kirjaimellisesti, vaikka se olisi logiikan sääntöjen vastaista. Tämä tulkintaperinne jatkui professorin mukaan erityisesti Ash-ari koulukunnassa. Maturidi ja Mutezili koulukunnat laittoivat enemmän painoa järjen osuudelle tulkinnassa. Samalla linjalla jatkaa imamiyet (shiialaisuus). Nykyiset salafistit ovat jälleen päätyneet Ash-ari koulukunnan tapaan tulkitsemaan Koraania eli he noudattavat kirjaimellista tulkintaa. Salafismissa keskeistä on usko ja toiminta, kun taas maturidi-ajattelussa keskeistä on usko. Iranin shiialaiset turkkilaisten tapaan ovat maturidi-ajattelun linjoilla. Professori painotti useaan otteeseen, että shiioille logiikka on tärkeää Koraanin tulkinnassa.

Aleveista kysyttäessä professori toteaa alevien olevan nimestään huolimatta lähempänä sunnilaisuutta. Yhteys shiioihin on professorin mukaan noin 10% luokkaa, joskin shiiatkaan eivät halua sulkea aleveita islamin ulkopuolelle.

Professori alleviivasi, että shiialaisuuteen kuuluu ajatus vastustaa ”imperialismia”. Oikeudenmukaisuuden vaatimus on keskeistä ajattelussa.

_____________

Kirjasin muistion keskustelustamme parhaan kykyni mukaan. Jos muistiossa tulkitsen shiialaisuutta jotenkin väärin, virhe on voinut tapahtua myös kuullun tulkinnassa. Professori puhui osaksi myös persiaa, joka käännettiin minulle englanniksi.

______________

Kekustelumuistio prof. Alhoda Najafin kanssa käymästäni keskustelusta, Al-Mustafa Yliopisto, Mashhad 21.1.2013.

Muistion kirjoittaja: Kari Vitikainen

Kategoria(t): islam, shiialaisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *